Suomen Pankin menettely kulkuoikeuden epäämisessä

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Suomen Pankin huomiota hallintolain, julkisuuslain ja julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain säännösten noudattamiseen hallintopäätöksen tekemisessä, tiedoksi antamisessa ja asiakirjan julkisuutta ratkaistaessa. 

Suomen Pankki oli evännyt kantelijan kulkuoikeuden tuotantorakennukseen, jota käytetään rahahuollon prosessiin, mutta jossa osa toimitiloista on vuokrattu ulkopuolisille toimijoille. Suomen Pankki perusteli ratkaisuaan rahahuollon turvallisuusjärjestelyillä. Suomen Pankin näkemyksen mukaan kyse ei ollut valituskelpoisesta päätöksestä, vaan liikehuoneiston vuokrasopimukseen liittyvästä ratkaisusta. Suomen Pankki ei ollut antanut tekemäänsä päätöstä kantelijalle, koska sen mukaan päätös sisälsi julkisuuslain mukaan salassa pidettäviä tietoja. 

Apulaisoikeuskansleri totesi, että rahahuolto kuuluu Suomen Pankin lakisääteisiin tehtäviin julkisoikeudellisena laitoksena. Suomen Pankki oli siten tehnyt päätöksen liittyen sen lakisääteisiin tehtäviin rahahuollon turvaamisessa, ja tällaista päätöstä on pidettävä hallintopäätöksenä, eikä vuokrasopimukseen liittyvänä yksityisoikeudellisena ratkaisuna. Päätös kulkuoikeuden epäämisestä koski välittömästi kantelijan oikeutta ja kohdistui suoraan kantelijaan. Päätös oli luonteeltaan sitova. Kantelijalla oli selvä oikeussuojan tarve asiassa. Suomen Pankki ei ollut antanut asiassa päätöstä lain edellyttämällä tavalla valitusosoituksineen tai valituskieltoilmoituksineen.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan Suomen Pankin tulisi antaa päätösasiakirja asianosaisjulkisilta osin kantelijalle. Niiltä osin kuin Suomen Pankki katsoo päätöksen olevan salassa pidettävä, sen tulisi menetellä julkisuuslaissa säädetyin tavoin tietojen antamatta jättämisessä. Suomen Pankin tulisi arvioida kantelijan oikeutta tiedonsaantiin sillä perusteella, että kantelijalla on ollut Suomen Pankin ratkaistavana olevassa asiassa asianosaisasema.