Sakkomenettelyn soveltamisalan laajentaminen

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esitysluonnoksesta, jonka tarkoituksena on sakkomenettelyn soveltamisalan laajentaminen.

Oikeuskansleri totesi, että Suomen merkittävimpiä perus- ja ihmisoikeushaasteita on oikeudenkäyntien pitkähkö kesto. Tämän vuoksi on tärkeää tarkastella kattavasti tähän vaikuttavia lainsäädännöllisiä puuttumismahdollisuuksia niin, että myös muut asiaan liittyvät perus- ja ihmisoikeudet otetaan huomioon.

Oikeuskansleri viittasi perustuslakivaliokunnan aiempiin linjauksiin ja totesi muun ohella, että tuomiovallan käytön edelleen laajentumiseen tuomioistuinlaitoksen ulkopuolelle on lähtökohtaisesti suhtauduttava pidättyvästi. 

Oikeuskanslerin mukaan jatkovalmistelussa olisi perusteltua tarkentaa perusteluja siitä, onko tuomioistuimen ulkopuolelle annettava ratkaisuvalta niin merkittävää, että sitä käyttävän viranomaisen riippumattomuudelta ja oikeudelliselta asiantuntemukselta olisi vaadittava erityisiä lakiin kirjattuja takeita. Myös oikeuskäytännön yhtenäisyys on tärkeää turvata. Sakkojen ja muiden taloudellisten seuraamusten yhteisvaikutuksesta sakotetulle lankeava taloudellinen kokonaisseuraamus saattaa ehdotettujen muutosten perusteella kasvaa tuntuvasti.

Oikeudellisen asiantuntemuksen merkitys on keskeistä myös jo ennen varsinaisen sakkomenettelyn käynnistymistä arvioitaessa sakkomenettelyyn ohjautuvan rikosasian ”vähämerkityksellisyyttä, yksinkertaisuutta ja selvyyttä”. Sakkomenettelyn käytöllä saavutettu resurssisäästö jää merkittävästi vähäisemmäksi, jos asioiden käsittely sakkomenettelyssä viivästyy niiden ennalta oletettua haastavamman luonteen vuoksi ja/tai jos annettua ratkaisua joudutaan tuomioistuimessa muutoksenhaun perusteella arvioimaan laajasti uudelleen.

Oikeuskanslerin mukaan perustuslakivaliokunnan kokonaisharkinnassa arvioitavaksi jää, onko ehdotuksessa kyse joiltain osin tai ehdotettujen muutosten yhteisvaikutusten perusteella sellaisista sakkomenettelyn laajennuksista, joilla kajotaan perustuslain 3 §:n 3 momentissa tarkoitetun tuomiovallan ydinalueeseen siten, ettei kyse tuomiovallan käytön kannalta ole enää ”vähämerkityksisestä poikkeuksesta”.