Kunnan rakennusvalvonnan menettely luvattoman saunarakennelman valvonnassa

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Eurajoen kunnan rakennusvalvontaviranomaisen huomiota hyvän hallinnon velvoitteiden noudattamiseen sen laiminlyötyä antaa valituskelpoinen päätös kirjallisen vireillepanon tekijälle ja sen laiminlyötyä pitkäaikaisesti velvollisuutensa puuttua tehokkaasti havaitsemiinsa lain rikkomisiin.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan Eurajoen rakennusvalvonnan menettely katsoa vuosittain kesäkausina jatkuva siirrettävän saunarakennuksen pitäminen luvattomalla paikalla aina uudeksi asiakokonaisuudeksi siten, että asiassa ei tehty valituskelpoista hallintopäätöstä, ei ollut hyvän hallinnon mukaista. Toistuvaan säännösten vastaisuuteen on puututtava tehokkaasti viime kädessä hallintopakolla esimerkiksi siten, että päävelvoitteena on rakennelman tuomisen kieltäminen alueelle. Kirjalliseen vireillepanoon on vastattava valituskelpoisella päätöksellä myös siinä tapauksessa, että toimivaltainen viranomainen arvioisi, ettei hallintopakon käyttämiseen olisi asiassa jostain syystä edellytyksiä.

Eurajoen kunnan rakennusvalvontaviranomainen oli useita kertoja vuodesta 2015 jatkuneen valvontamenettelyn aikana todennut, että kantelun perusteena oleva rakennelma on luvaton ja kehottanut rakennelman haltijaa poistamaan luvattoman rakennelman ja todennut ryhtyvänsä muutoin hallintopakkoon asiassa. Tilanne on tästä huolimatta jatkunut, eikä rakennuksen haltija ole noudattanut rakennusvalvontaviranomaisen antamia kehotuksia siten, että lainvastainen olotila alueella olisi kokonaisuudessaan päättynyt. Tästä huolimatta rakennusvalvontaviranomainen ei ole ryhtynyt hallintopakon käyttämiseen asiassa. Rakennusvalvontaviranomaisen näkemyksen mukaan asiakokonaisuudet olivat päättyneet annetun kehotuksen noudattamiseen.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että jos joku toistuvasti rikkoo lain säännöksiä, voi valvontaviranomainen käyttää hallintopakkoa siten, että se määrää päävelvoitteena noudatettavaksi pidättäytymisen tietystä toiminnasta, esimerkiksi rakennelman tuomisesta tietylle alueelle. Tällöin päävelvoitteen tehosteeksi asetetun uhkasakon tuomitsemisasia tulisi vireille vasta siinä tapauksessa, että päävelvoitetta rikottaisiin. Uhkasakko olisi myös mahdollista asettaa juoksevana siten, että päävelvoite säilyisi voimassa siitä huolimatta, että sen tehosteeksi kertaalleen asetettu uhkasakko on tuomittu maksettavaksi, ja valvontaviranomainen voisi saman asettamispäätöksen nojalla tuomita uudelleen juoksevan uhkasakon lisäeriä maksettavaksi tilanteessa, jossa päävelvoitetta uudelleen rikottaisiin.