Kehitysyhteistyön järjestämistä koskeva sääntely

Oikeuskansleri antoi lausunnon kehitysyhteistyön järjestämistä koskevasta arviomuistiosta. Arviomuistiossa annettiin ymmärtää, että ulkoministeriön tehtävä ja rooli kehitysyhteistyön toimeenpanossa olisi lähinnä rahoittava, tilaava, ohjaava ja valvova rahoitusinterventioiden toteutuksen eri vaiheiden kuuluessa muille toimijoille. Oikeuskansleri piti tätä näkemystä ulkoministeriön roolista ja tehtävistä voimassaolevan sääntelyn näkökulmasta virheellisenä.

Arviomuistiosta ilmeni, että ulkoministeriö oli käyttänyt lukuisia muiden viranomaisten ja yksityisten tahojen tuottamia asiantuntijapalveluja kehitysyhteistyövaroin rahoitetun toiminnan suunnittelussa, valmistelussa, toteutuksessa, valvonnassa ja arvioinnissa. Ministeriö ei ollut pitänyt tarkoituksenmukaisena varmistaa, että sillä itsellään olisi riittävät resurssit ja erityisosaaminen tällaisten tehtävien hoitamiseen. Oikeuskansleri totesi tämän olevan asiaintila, jota voitiin pitää niin hallinnon lainalaisuusperiaatteen kuin virkamieshallintoperiaatteen ja virkavastuun näkökulmasta ongelmallisena, osin jopa huolestuttavana.

Oikeuskansleri piti tärkeänä, että kehitysyhteistyön toimeenpanolle luodaan säädöspohja, josta ilmenee perustuslain edellyttämällä täsmällisyydellä ainakin kehitysyhteistyöhön osallistuvien viranomaisten toimivaltasuhteiden lähtökohdat sekä toimivallan siirtämisen edellytykset ja, joka sisältää perustuslain edellyttämän laintasoisen perustan kehitysyhteistyön toimeenpanoon liittyvien julkisten hallintotehtävien siirtämiselle muille kuin viranomaisille.

Oikeuskansleri totesi, että arviomuistiossa ei riittävän yksityiskohtaisin käytännön esimerkein havainnollistettu sitä, minkälaisia kehitysyhteistyötehtäviä ulkopuoliset tahot tosiasiassa ministeriön toimeksiannosta hoitavat. Tästä syystä arviomuistiossa esitetty oikeudellinen analyysi jäi oikeuskanslerin mukaan ohueksi eikä sen asianmukaisuudesta voinut vakuuttua. Oikeuskansleri totesi, että arviomuistiossa käsitellyt asiat edellyttivät vielä perusteellista jatkovalmistelua, jossa oikeudellinen analyysi kytketään arviomuistiossa esitettyä yksityiskohtaisemmin käytäntöä kuvaaviin taustatietoihin.