Esitutkintapäätösten perustelut ja asianosaisohjaus

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti omana aloitteenaan tutkimassa asiassa Sisä-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisarion huomiota esitutkintapäätösten riittävään perustelemiseen ja huolellisuuteen esitutkintapäätösten laadinnassa. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan rikoskomisario ei ollut perustellut esitutkintapäätöksiä riittävästi ja laissa edellytetyllä tavalla. 

Oikeuskansleri on tuomarien virkarikosasioiden erityissyyttäjänä pyytänyt poliisia ilmoittamaan sen tutkittavaksi tulleista asioista, joissa on kyse tuomarin tekemäksi epäillystä lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa. Jos kyseisenlaisessa asiassa ei toimiteta esitutkintaa, tulee päätös asiasta lähettää oikeuskanslerille tiedoksi. 

Rikoskomisario oli lähettänyt oikeuskanslerinvirastoon tiedoksi kaksi mainitunlaisissa asioissa tekemäänsä esitutkintapäätöstä. Päätöksissä ei ollut perusteltu, miksi poliisille ilmoitetuissa tuomarien menettelyissä ei ollut syytä epäillä rikosta, eivätkä ne siten antaneet perusteita esimerkiksi asianomistajien toissijaisen syyteoikeuden käyttöä koskevalle harkinnalle. Rikoskomisario täydensi päätöstensä perusteluja Poliisihallituksen todettua asiasta antamassaan lausunnossa pitävänsä sitä tarpeellisena.

Rikoskomisario oli käyttänyt päätöksiä laatiessaan mallipohjia, joiden asianosaisohjauksessa todettiin, että asiaa koskevan materiaalin voi toimittaa Syyttäjälaitokselle ja syyttäjä voi määrätä asiassa esitutkinnan toimitettavaksi. Ohjeistus oli virheellinen, sillä Syyttäjälaitoksen syyttäjillä ei ollut asioissa toimivaltaa.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että mainitulla tavalla virheellinen ohjaus saattaa vaarantaa asianosaisen oikeusturvan toteutumista ja aiheuttaa syyttäjille tarpeetonta työtä. Tutkinnanjohtajan tulisi mallipohjaa hyödyntäessään aina harkita, soveltuuko sen sisältämä ohjeistus ratkaistavana olevaan tapaukseen.