Esitutkinnan kesto, pöytäkirjamerkinnät ja loppulausunto

Apulaisoikeuskansleri antoi huomautuksen tutkinnanjohtajana toimineelle erikoissyyttäjälle. Esitutkintaa ei toimitettu ilman aiheetonta viivästystä, asianomistajalle ei suoritettu erityisen suojelutarpeen arviota eikä ilmoitettu käytettävissä olevista tukipalveluista. Lisäksi asianomistajalle ei varattu mahdollisuutta pyytämänsä loppulausunnon antamiseen.

Erikoissyyttäjän tutkinnanjohtajuudessa olleissa asioissa oli kyse epäillyistä poliisien virkarikoksista tapauksessa, jossa entinen miesystävä oli murhannut naisen vuoden jatkuneen vainoamisen jälkeen. Vaatimus esitutkinnan viivytyksettömästä toimittamisesta oli korostunut tällaisessa asiassa. Esiselvitykseen tarvittavien tietojen hankkiminen aloitettiin kuitenkin vasta 10 kuukautta tutkintapyynnön kirjaamisen jälkeen. 

Esitutkinnan aikana asianomistaja oli esittänyt pyynnön kommentoida esitutkinta-aineistoa ja tutkinnanjohtaja oli ilmoittanut tämän olevan mahdollista. Myöhemmin tutkinnanjohtaja ei kuitenkaan varannut asianomistajalle mahdollisuutta loppulausunnon antamiseen. Apulaisoikeuskansleri totesi, että mahdollisuus loppulausunnolle olisi tullut antaa ottaen huomioon asian laatu ja asianomistajan esittämä pyyntö. Mikäli tutkinnanjohtajan mielestä loppulausunto oli ilmeisen tarpeeton, hänen olisi tullut tehdä siitä perusteltu esitutkintapäätös.

Esitutkinnassa kuultiin asianomistajana yhtä henkilöä. Kuulustelusta laaditussa pöytäkirjassa ei ollut merkintöjä suojelutoimien tarpeen arvioinnista tai rikoksen uhrin oikeuksista ja auttavista tahoista tiedottamisesta. Erikoissyyttäjän johtamassa esitutkinnassa oli virkarikoksena tutkittu juuri näiden laissa säädettyjen velvollisuuksien laiminlyöntiä ja merkintöjen puutteellisuuksia toisessa asiassa.