Oikeusministeri ei menetellyt lainvastaisesti

Oikeuskansleri katsoi, että oikeusministeri Meri ei menetellyt virkatoimessaan lainvastaisesti antaessaan tiedotusvälineille lausuntoja sen jälkeen, kun eduskunta oli hyväksynyt niin sanottujen eheytyshoitoja koskevan kansalaisaloitteen. Asiasta oli tullut oikeuskanslerille useita kanteluja. Oikeuskansleri katsoi, että vaikka kyse oli myös ministerin sananvapauden piiriin kuuluvasta asiasta, kyse oli siinä määrin kiinteästi ministerin tehtäviin liittyvästä asiasta, että kantelut oli perusteltua tutkia. 

Meri oli eduskunnan hyväksyttyä kansalaisaloitteen todennut tiedotusvälineille, että asiaa ei voida oikeusministeriössä edistää lähinnä resurssien puuttumisen vuoksi. Meri oli tuonut esille lausunnoissaan myös sen, että asiasta ei ole olemassa konsensusta hallituspuolueiden kesken. Oikeuskanslerille antamassaan selvityksessä Meri kuitenkin tarkensi, että haastattelulausunnot eivät tarkoita, etteikö kansalaisaloitetta arvioitaisi oikeusministeriössä eduskunnan tahdon mukaisesti ja että resurssien vapautuessa vaadittaviin lainvalmistelutoimiin ryhdytään. Tätä tarkennusta oikeuskansleri piti valtiosäännön kannalta tarpeellisena. 

Oikeuskansleri kuitenkin katsoi, että oikeusministerin aikaisemmat lausunnot olivat olleet jossain määrin ongelmallisia, sillä niistä saattoi saada sen käsityksen, että asia ei välttämättä tule oikeusministeriössä tule lainkaan etenemään. Lausunnot olivat sikäli harkitsemattomia, että ne olivat voineet antaa virheellisen kuvan kansalaisaloitteen tarkoituksesta ja eduskunnan asemasta ylimpänä valtioelimenä. Ne saattoivat antaa kuvan myös siitä, että oikeusministeri ei kunnioittaisi eduskunnan asemaa ylimpänä valtioelimenä tai ohjaisi lainvalmistelua sen mukaisesti. Oikeuskansleri saattoi näkemyksensä oikeusministerin tietoon.