Ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisten hakemusasiakirjojen julkinen kuuluttaminen
Oikeuskansleri kiinnitti Lupa- ja valvontaviraston huomiota ympäristönsuojelulain ja vesilain säännösten noudattamiseen näiden lakien mukaisten hakemusten kuuluttamismenettelyssä. Oikeuskansleri lähetti päätöksensä tiedoksi myös oikeusministeriölle ja ympäristöministeriölle, jotta ne voivat harkita lainsäädäntötoimiin ryhtymisen tarpeellisuutta Lupa- ja valvontaviraston selvityksessä esiin nostettujen kuuluttamismenettelyyn liittyvien käytännön ongelmien korjaamiseksi.
Asiassa on kysymys lainmukaisesta menettelystä hakemusasiakirjojen julkisessa kuuluttamisessa ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisesti hallintolain 62 a §:ssä säädettyä noudattaen. Ympäristönsuojelulaki ja vesilaki edellyttävät kaikkien hakemusasiakirjojen julkista kuuluttamista. Näiden lakien mukaiset hakemukset sisältävät tyypillisesti runsaasti asiakirjoja, joissa on myös henkilötietoja. Henkilötietojen poistaminen hakemusasiakirjoista ennen niiden tietoverkkoon laittamista on työlästä. Tämän vuoksi Lupa- ja valvontavirasto ei editoinut hakemusasiakirjoja henkilötietojen poistamiseksi, mutta ei myöskään vienyt henkilötietoja sisältäviä asiakirjoja sellaisenaan viraston verkkosivuille. Sen sijaan henkilötietoja sisältävät asiakirjat luovutettiin verkkosivuilla vasta sähköisen tunnistautumisen jälkeen.
Lupa- ja valvontavirasto mukaan syyt sähköisen tunnistautumisen edellyttämiselle liittyivät ennen kaikkea viraston oman työn sujuvoittamiseen. Kuitenkaan viranomainen ei voi, ainakaan ilman nimenomaisesti siihen oikeuttavaa säännöstä erityislaissa, vaatia sähköistä tunnistautumista yleisesti tarjolla olevaan digitaalisissa palveluissa olevaan informaatioon. Oikeuskanslerin käsityksen mukaan Lupa- ja valvontaviraston käyttämä menettelytapa ei sopinut yhteen voimassa olevan lainsäädännön kanssa. Tällaisen menettelyn käyttöönottaminen edellyttäisi sääntelyä, jolloin lainvalmistelun yhteydessä asiasta voitaisiin kattavasti kuulla eri sidosryhmiä ja arvioida perusteellisesti voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä selvittää suunnitellun sääntelyn toimivuutta, vaihtoehtoisia toimintatapoja ja yhteensopivuutta kansallisten säännösten, EU-tason säännösten sekä Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista tulevien velvoitteiden kanssa.