Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen myönnettävien valtionavustusten myöntämisen kriteerit

Oikeuskansleri kiinnitti sosiaali- ja terveysministerin ja -ministeriön huomiota valtionavustuslaista ja hallinnon oikeusperiaatteista johtuviin vaatimuksiin avustuksen myöntämiskriteerien asettamiselle ja avustushausta tiedottamiselle.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) tiedotti kesäkuussa 2026, että jatkoavustusta ei myönnetä vuonna 2027 muun muassa järjestöille, joiden toiminta on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamis- tai neuvontatyöhön, eikä järjestöille, joiden toiminta kohdistuu pääasiassa yhteen tiettyyn ei-terveydellisperusteiseen tausta- tai identiteettiryhmään.

Kriteerien muotoilu oli oikeuskanslerin mukaan ongelmallinen. Kriteereistä saattoi saada käsityksen, että tietyntyyppiset järjestöt suljetaan avustusten ulkopuolelle jo ennen hakemusten arviointia. Avustusten valmistelun tulee olla syrjimätöntä ja näyttää myös ulospäin puolueettomalta. Ministerillä on ollut toimivalta linjata tarkemmin, millaiseen toimintaan STEA-avustuksia myönnetään. Linjausten sisältämät avustuskriteerit eivät kuitenkaan voi olla ristiriidassa lain tai asetusten kanssa. 

Hakijoiden yhdenvertainen kohtelu edellyttää, että kaikkia hakemuksia arvioidaan samojen, ennalta ilmoitettujen kriteerien perusteella. Oikeuskansleri piti ongelmallisena sitä selvityksissä annettua kuvaa, että valtionavustuksen myöntämisessä olisi mahdollista tukeutua myös muihin kuin hakuilmoituksessa kerrottuihin perusteisiin.

Sekä ministeri että sosiaali- ja terveysministeriö ovat todenneet selvityksissään, että avustuskriteerien asettamisesta ei ole tehty hallintopäätöstä. Oikeuskanslerin mukaan avustuskriteereistä päättämisessä ei välttämättä ole kyse sellaisesta hallintoasiasta, joka edellyttäisi hallintopäätöstä. Kriteerien merkitys hakijoille on kuitenkin suuri, minkä vuoksi niiden valmistelussa ja hyväksymisessä olisi sosiaali- ja terveysministeriössä ollut perusteltua käyttää esittelymenettelyä. Hallinnon toimintaa ohjaavien linjausten perusteet tulisi voida todentaa jälkikäteen. Dokumentointi tukee päätöksenteon avoimuutta, ulkopuolista valvontaa sekä hakijoiden oikeusturvaa.