Opetus- ja kulttuuriministeriön menettely valtionavustusten myöntämisessä

Apulaisoikeuskansleri saattoi opetus- ja kulttuuriministeriön tietoon näkemyksensä valtionavustusten edelleen välittämiselle asetettavista ehdoista. 
 
Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämästä valtionavustuksesta osa oli tarkoitettu avustuksensaajan edelleen jaettavaksi avustuksina ja apurahoina. Tapauksessa ministeriö vaikutti jättäneen avustuksensaajalle varsin merkittävää harkintavaltaa päättää avustusten ja apurahojen kohteista ja määrästä. Tällaista avustuksensaajan saamaa tehtävää voitiin apulaisoikeuskanslerin mukaan lähtökohtaisesti pitää luonteeltaan perustuslaissa tarkoitettuna julkisena hallintotehtävänä.
 
Valtionavustuksen edelleen välittäminen on tarkoitettu poikkeukselliseksi menettelyksi. Valtionapuviranomaisen tehtäviin kuuluu tällöin päättää ehdoista, joilla avustusta voidaan välittää edelleen. Mainittujen ehtojen täsmällisyydellä on merkitystä muun ohella avustusta ministeriön avustuspäätöksen kohteelta edelleen hakevien oikeusturvan kannalta, jotta hakijoilla on mahdollisuus ennakoida ratkaisuperusteita samoin kuin jälkikäteen arvioida, onko avustuksia myönnetty yhdenvertaisesti ja ennalta ilmoitettujen kriteerien mukaisesti. 

Apulaisoikeuskansleri totesi näkemyksenään, että ministeriön olisi ollut perusteltua määrittää avustuspäätöksessään tarkemmin ehtoja, joiden perusteella valtionavustuksen saaja saattoi jakaa saamaansa avustusta edelleen, tai vaihtoehtoisesti pidättää päätösvalta niiden myöntämisestä itsellään, mikä olisi omiaan selkiinnyttämään myös avustuksen käytön valvontaa ja mahdollista takaisinperintää.